Rauhallinen sunnuntai, jonka shampoo pilasi

Tämän piti olla rauhallinen sunnuntaiaamu. Aurinko paistoi, pihalla oli lämmintä ja Äiskä ja Iskä rentoutuivat ulkona sarjakuvien, läppäreiden ja iPadien parissa. Kaikki oli rauhallista – ehkä vähän liiankin rauhallista.

Istumajärjestelyissä oli korjattavaa

Päätin, että haluan Iskän syliin. Minulla on toki oma, täysin mukava ja juuri minua varten laitettu tuoli, mutta en halunnut sitä. Halusin Iskän syliin.

Iskä yritti jatkaa läppärinsä käyttöä samalla, kun tein vaatimukseni yhä selvemmiksi. Lopulta hän hyväksyi väistämättömän, laittoi koneen sivuun ja nosti minut syliinsä. Erinomaista. Kaikki eteni suunnitelmien mukaan. Iskä ei vain tiennyt, että olin valmistellut hänelle pienen yllätyksen.

Eau de Takapiha

Olin aiemmin löytänyt takapihalta jotain suurenmoista. En tiedä tarkalleen mitä se oli; tiedän vain, että se tuoksui taivaalliselta. Luonnollisesti kierin siinä. Perusteellisesti.

Hyvän tuoksun saaminen pitkään turkkiin vaatii tekniikkaa. Ei riitä, että vain kävelee kiinnostavan hajun ohi ja toivoo parasta. Ensin olkapää, sitten kaula, pieni selkäpyörähdys ja ehkä vielä toinen kierros tasaisen lopputuloksen varmistamiseksi. Olin nähnyt asian eteen huomattavan paljon vaivaa.

Iskä ei ilmeisesti osannut arvostaa käsityötaitoa. Hän haistoi minua. Seurasi hiljaisuus ja sitten kauhu. Iskän mukaan tarkkaan valitsemani parfyymi oli “paskaa”. Ihmiset eivät todellakaan ymmärrä elämän hienompien nautintojen päälle.

Petos kylpyhuoneessa

Tilanne riistäytyi käsistä nopeasti. Yhtenä hetkenä istuin tyytyväisenä Iskän sylissä, seuraavassa minua jo kuljetettiin kohti kylpyhuonetta. Sitten näin sen: kylpyammeen.

Ei. Ehdottomasti ei.

Ilmaisin vastalauseeni kehonkielellä, ilmeillä ja useilla täysin järkevillä huomautuksilla. Kukaan ei kuunnellut. Kylpyammeeseen mentiin.

Vettä oli kaikkialla. Kaunis turkkini kastui läpimäräksi ja kaikki huolella keräämäni takapihan aromit valuivat viemäriin. Sitten tuli koirashampoo, koirasaippua, lisää vettä ja lisää pesemistä. Tuntikausien tuoksunkeräystyö tuhottiin minuuteissa. Ymmärtävätkö nämä ihmiset, kuinka vaikeaa on löytää jotain, mikä tuoksuu niin hyvältä? Ilmeisesti eivät.

Suuri pako

Sitten Äiskä teki vakavan virheen: hän käänsi katseensa pois vain hetkeksi. Olin yksin kylpyammeessa, ja nerokkaissa pienissä aivoissani alkoi muodostua suunnitelma.

Elämässä tulee hetkiä, jolloin täytyy olla rohkea, puolustaa sitä mihin uskoo ja singota märkä, saippuainen ruumiinsa ulos kylpyammeesta. PAKO!

×

Olin vapaa. Lattia oli märkä, kylpyhuoneen matto oli märkä ja minä olin märkä. Tilanne vaati ainoan järkevän toimenpiteen: RAVISTUS. Vettä lensi ympäri kylpyhuonetta. Erinomaista. UUSI RAVISTUS. Vielä parempi.

Äiskä ja Iskä yrittivät napata minut. Amatöörit. Syöksyin heidän ohitseen talon turvallisimpaan paikkaan: sohvan alle.

Sohvan piiritys

Puolustusasemani tarjosi erinomaisen suojan ylhäältä ja rajoitti tehokkaasti ihmisten pääsyä luokseni. Äiskä kutsui minua; jätin huomiotta. Iskä yritti tavoittaa minut; tuloksetta. Yhden loistokkaan hetken ajan uskoin voittaneeni.

Valitettavasti Äiskä ei aina pelaa reilusti. Sen sijaan, että olisi hyväksynyt tappionsa arvokkaasti, hän pyysi Iskää saartamaan minut toiselta puolelta ja kiskoi minut itse sohvan alta. Selvää huijaamista. Linnoitukseni murtui ja minut vangittiin.

Ihan kelvollinen loppu

Sitten tarina sai yllättävän käänteen. Aurinko paistoi edelleen, joten minut asetettiin mukavaan pihatuoliin sen alle. Äiskä ja Iskä kuivasivat minut perusteellisesti pyyhkeellä ja kampasivat turkkini samalla, kun minä venyttelin lämmössä.

Hmm. Lämmin tuoli. Auringonpaiste. Vastakammattu turkki. Henkilökohtainen palveluskunta. Ehkä elämä ei sittenkään ollut aivan niin hirveää kuin olin aiemmin antanut ymmärtää.

×

Silmäluomeni alkoivat painaa. Oli ollut raskas iltapäivä: olin löytänyt erinomaisen tuoksun, viimeistellyt parfyymini, selvinnyt kylvystä, järjestänyt uskaliaan paon, tulvittanut kylpyhuoneen, puolustanut sohvalinnoitusta ja kestänyt kokonaisen turkinhoito-operaation. Olin ansainnut päiväunet.

Niinpä käperryin auringonpaisteeseen ja suljin silmäni. Täytyyhän sitä kerätä voimia. Takapihalla on luultavasti vielä aivan käyttökelpoista paskaa jäljellä.